Tämä vuoden 1872 muotokuva ei enää esitä vain perhettä hienoimmissa vaatteissaan. Se on todiste siitä, miten orjuuden jälkeen miehet, naiset ja lapset vaativat oikeutta tulla nähdyiksi täysivaltaisena, arvokkaana ja arpistaan huolimatta rehellisenä perheenä.
Ruthin käsiala, piirretty mutta selvästi näkyvä, tuntuu sanovan niille, joita he katsovat tänään: “Me kärsimme, kyllä. Mutta me myös elimme, rakastimme ja rakensimme itsellemme tulevaisuuden. Näkekää meidät paitsi uhreina, myös selviytyjinä.”
Ja kenties tämä on yksinkertaisen vanhan valokuvan kaunein voima: tukahdutetun kivun muuttaminen rohkeuden viestiksi, joka kestää sukupolvien ajan.
