– Miksi luulet niin?
Listasin kaiken: puhelimen, salailun, etäisyyden. – Jokin on muuttunut.
– No, minulla on tunne, että sinäkin salaat jotakin.
Yllätyin. – Valmistelen yllätystä!
Vain havainnollistamistarkoituksessa | Lähde: AmoMama
Vain havainnollistamistarkoituksessa | Lähde: AmoMama
– Niin, no, et ole ainoa, joka osaa yllättää ihmisiä, hän mutisi näkyvästi ärtyneenä ja poistui huoneesta.
Seisoin siinä, tyrmistyneenä. Oliko hän vihainen, koska olin saanut hänet kiinni jostakin? Ylireagoinko?
Hetken kuluttua hän palasi ja pyysi anteeksi.
– Unohdetaan koko juttu, hän sanoi.
Vain havainnollistamistarkoituksessa | Lähde: AmoMama
Vain havainnollistamistarkoituksessa | Lähde: AmoMama
Nyökkäsin ja yritin hymyillä, mutta pelko nousi sisälleni. Jokin tuntui olevan pielessä, enkä päässyt eroon tunteesta, että olin oppimassa jotain, mitä en halunnut kuulla.
Päivää ennen häitämme olin paketoimassa huolellisesti Adamin lahjaa, kun kuulin ulko-oven avautuvan. Sydämeni painui alas ja piilotin nopeasti puoliksi paketoidun lahjan sohvan alle.
Adam oli kotona.
