Sitten tein saman koko talossa, vähitellen poistaen kaikki mieheni jäljet parantuessani. Kaikkialla paitsi autotallissa.
Se oli Markin valtakuntaa. Ja minusta tuntui kuin olisin murtautumassa sisään, kun avasin hänen ovensa. Mutta yhtenä viileänä syysaamuna jokin muuttui. Surun paino muuttui päättäväisyydeksi. Nappasin vesipullon, sidoin hiukseni taakse ja avasin oven.
Sisällä tuoksui pölyltä ja unohdetuilta kesiltä, jotka olimme viettäneet yhdessä. Markin tuttu kaaos tervehti minua. Puoliksi etiketöidyt laatikot, pinot epävarmoja työkaluja, seinää vasten nojaava onki.
Nainen seisoo autotallissa | Lähde: Midjourney
Nainen seisoo autotallissa | Lähde: Midjourney
Aloitin seuraavasta laatikosta ja löysin vanhoja retkeilyvarusteita. Lyhdyt, rispaantunut teltta, ruosteinen säilyketölkinavaaja… Oli kuin olisimme avanneet menneisyytemme aikakapselin.
Tähtitaivaan ja savuisten nuotioiden muistot tulvivat takaisin, ja hänen naurunsa kaikui mielessäni.
Seuraavassa laatikossa olivat hänen lukion vuosikirjansa, sivut täynnä kliseisiä kirjoituksia.
Kirjoja laatikossa | Lähde: Midjourney
Kirjoja laatikossa | Lähde: Midjourney
Huoneen hauskin tyyppi!
Todennäköisesti rikas ja kuuluisa!
Todennäköisesti ilmestyy humalassa hänen häihinsä.
Mutta en ollut varautunut siihen, mitä löysin seuraavaksi.
Takanurkassa oli jotain, mitä en ollut tunnistanut. Pieni, tyylikäs, lukittu musta kassakaappi. Sydämeni hakkasi, kun vedin sormiani sen kylmän pinnan yli.
Kassakaappi autotallissa | Lähde: Midjourney
Kassakaappi autotallissa | Lähde: Midjourney
Miksi Markus ei ollut koskaan maininnut sitä? Ja mitä sen sisällä voisi olla?
Vietin tuntikausia etsien taloa, ajatukseni kiitävät. Lopulta löysin avaimen hänen työpöytänsä laatikon pohjalta. Se oli kääritty kirjekuoreen, jossa oli merkintä “Barbaralle”.
Vapisevin käsin avasin kassakaapin. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä löytäisin.
Kirjekuori pöydällä | Lähde: Midjourney
Kirjekuori pöydällä | Lähde: Midjourney
Sisällä kaikki oli huolellisesti järjestetty. Asiakirjoja, valokuvia ja sinetöity kirje. Aloin ottaa kuvia täysin hämmentyneenä. Pieni tyttö, jota en tunnistanut, hymyili jokaisessa kuvassa, auringonpaiste hiuksissaan ja ilkikurisuus silmissään.
Mutta se kävi vielä oudommaksi.
Hänen vieressään seisoi Mark, käsivartensa naisen ympärillä, jota en ollut koskaan tavannut.
Hymyilevä pieni tyttö | Lähde: Midjourney
Hymyilevä pieni tyttö | Lähde: Midjourney
Rojahdin lattialle, kirjeen sinetti avattu, sydämeni jyskytti korvissani.
Kuka hän oli? Keitä he olivat? Mitä tapahtuu?
Lopulta repäisin kirjekuoren auki. Ajattelin, että ainoa tapa saada tietoa oli lukea tämä kirje. Markin kirjoitustyyli toivotti minut tervetulleeksi; jokainen sana oli sekä pelastusköysi että taakka.
