Ensi silmäyksellä kuva vaikuttaa leikkisältä ja yksinkertaiselta: järjestetty kolmionmuotoisten paloista koostuva järjestely, joka on pinottu suuremmaksi kolmioksi. Jotkut ihmiset alkavat heti laskea näkyviä muotoja, kun taas toiset pysähtyvät, tarkastelevat kuvaa tarkemmin ja huomaavat, kuinka pienemmät kolmiot yhdistyvät suuremmiksi. Kuvan mukaansatempaavaksi ei ole lopullinen luku, johon se päätyy, vaan sen luoma pohdintahetki. Se paljastaa hienovaraisesti, kuinka ihmiset katsovat samaa asiaa eri tavalla keskittymiskyvyn, kärsivällisyyden ja näkökulman mukaan. Sen sijaan, että se määrittelisi, keitä me olemme, se korostaa, kuinka mielemme luonnollisesti valitsee, mitä huomioidaan ensin.
Tällaisia visuaalisia pulmia on pitkään käytetty työkaluina havainnoinnin, ei persoonallisuuden, tutkimiseen. Se, miten joku lähestyy kuvaa, heijastaa usein sitä, miten hän lähestyy arkipäivän tilanteita. Jotkut keskittyvät ilmeisimpiin yksityiskohtiin ja siirtyvät nopeasti eteenpäin, kun taas toiset mieluummin viipyvät, tarkistavat ja tutkivat piilotettuja malleja. Kumpikaan lähestymistapa ei ole parempi tai huonompi; ne vain heijastavat erilaisia tapoja käsitellä tietoa. Arkielämässä nämä erot ilmenevät keskusteluissa, ongelmanratkaisussa ja jopa luovuudessa. Kuva toimii muistutuksena siitä, että kaikki eivät näe samoja tasoja samaan aikaan, ja tämä on täysin normaalia.
Jatkuu seuraavalla sivulla
Lisätietoja seuraavalla sivulla
Lisätietoja tästä ohjeesta saat seuraavalta sivulta tai napsauttamalla “Otwórz” (>) -painiketta. Muista myös jakaa ajatuksesi Facebookissa.
